Hyppää sisältöön
Takaisin
Portiikin peltikatteen uusiminen – Elimäen Moision kartanon huvimaja
restau­rointi
Museovirasto

08.11.2021

Portiikin peltikatteen uusiminen – Elimäen Moision kartanon huvimaja

Seurasaaren ulkomuseon rakennuksissa riittää kattotöitä. Elimäen huvimajan katon korjaus poikkesi tavanomaisesta. Kyseessä on saaren ainoa museorakennus, jossa on peltikatto.

Teksti: Mikko Soramäki

Alun perin huvimaja on sijainnut Moision kartanon puutarhassa Elimäellä, josta se siirrettiin Seurasaaren ulkomuseoon 1910–1920-luvun taitteessa. Tarkkaa rakentamisajankohtaa ei tiedetä eikä rakennuksesta ole säilynyt alkuperäisiä rakennuspiirustuksia mutta uskotaan, että sen valmistuminen ajoittuu 1800-luvun jälkipuoliskolle ja että huvimaja olisi mahdollisesti Carl Ludvig Engelin käsialaa.

Ajat muuttuvat ja katto siinä mukana

Rakennuksen katemateriaali on huvimajan historian aikana vaihtunut useaan kertaan: lauta- ja pärekatosta huopakattoon ja sittemmin peltikattoon. Viimeisin muutos ajoittuu 1960-luvun lopulle.

Sain kohteen korjattavakseni syksyllä 2021. Jokunen vuosi aiemmin tehdyn katon tarkastuksen yhteydessä oli havaittu, että rakennuksen portiikin, eli kuistin katto oli vuotanut huipulla sijaitsevan koristenupin kohdalta ja aiheuttanut lahovaurioita kattorakenteisiin. Siinä yhteydessä koristenuppi oli poistettu katolta ja vuotokohta paikattu sekä pellitetty tilapäisesti.

Puolipyöreä peltikatto, säteittäisissä saumoissa ruostetta, keskellä koristenuppi.
Lähtötilanne ja aikaisempi koristenuppi, jonka kohdalta katto oli vuotanut. Kuva Museovirasto.
Puolipyöreä peltikatto, säteittäisissä saumoissa ruostetta.
Koristenuppi poistettuna ja sen tilalla ratkaisu vuotokohdan tilapäisestä paikkauksesta. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.

Harkiten ja säästäen

Korjaushanke päätettiin rajata siten, että tässä vaiheessa korjattiin vain vuotanut katto ja siihen liittyvät rakenteet. Myöhemmässä vaiheessa rakennuksen julkisivut maalataan ja vaurioituneet puuosat korjataan.

Katon rakenne ja vaurioiden laajuus ei ollut täysin tiedossa hanketta aloittaessa, joten yksityiskohtaisia suunnitelmia korjaustöille ei tehty etukäteen. Matkan varrella ilmenneisiin kysymyksiin mm. detaljeista tai niihin liittyvistä muutoksista päätettiin pitää tarpeen vaatiessa erilliset palaverit.

Lähtökohtana oli, että työt tehdään turvallisesti telinetyönä ja lisävaurioiden välttämiseksi telineet varustetaan sääsuojalla. Tämä on yleinen käytäntö museokohteissa. Jotta vauriot saatiin selville ja rakenteiden korjaus olisi mahdollista, vanha peltikate tuli purkaa. Tätä ennen peltiseppä kävi tarkastamassa kohteen ja otti tarvittavat mitat vanhasta katteesta. Häneltä kysyttiin näkemyksiä, jos jotakin tulisi tehdä toisin, sekä vaihtoehtoiset toteutustavat ja mallityöt.

Yleisenä periaatteena oli, että purku- ja korjaustoimet tuli minimoida ja edetä vähän kerrallaan sekä huolehtia kaikissa vaiheissa riittävästä dokumentoinnista. Pieniä rakennusteknisiä parannuksia sallittiin mahdolliset ulkonäkömuutokset huomioiden.

Kaikkea ei tarvitse purkaa

Peltikattoa purettu keskeltä auki ja näkyviin on tullut lahoa puuta.
Ensisilmäys purkutöiden alussa ei lupaa hyvää. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.
Peltikattoa purettuna auki ja näkyviin on tullut alta lahoa puuta.
Onko koko katto lahonnut? Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.
Puolipyöreä kattorakenne, säteittäin lautoja.
Kattopellit lähes poistettu ja näkymä on jo huomattavasti lohdullisempi. Vauriot eivät olleet kovin laajalla alueella. Kuvasta erottuvat huopakatteen aikaiset naulausrivit sekä jossain vaiheessa uusittua aluslaudoitusta. Peltikatteen alla ei ollut aluskatetta. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.
Puolipyöreä kattorakenne, lautoja ja niiden päällä purettuja lahonneita.
Purkutyöt käynnissä ja tilanne hahmottuu. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.
Puolipyöreä kattorakenne, katkottuja lautoja keskellä tyhjää.
Laho puuaines poistettu kattotuoleista. Purkutyö rajattiin vain tarvittaviin osiin, kaikkea ei purettu. Huomaa, että osa n. 50 mm x 100 mm kattotuoleista on tehty yhdistämällä kaksi lautaa toisiinsa. Ennenkin on oltu säästeliäitä! Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.

Vanhaan tapaan korjaten

Lahonneet kattotuolit katkaistiin noin metrin päästä huipulta ja niihin tehtiin jatkokset yksinkertaisella naulatulla lapaliitoksella. Jatkoskohdat tuettiin erikseen laipion kiinnityspuiden päältä, kuten kattotuolit oli aiemminkin tuettu.

Kattorakenteiden sekä aluslaudoituksen materiaalien suhteen hyödynsimme mahdollisimman paljon ehjänä purettuja osia, joita täydensimme omista puuvarastoistamme. Rautakaupassa käynniltä vältyttiin.

Puolipyöreä kattorakenne, vanhoja ja uusia vaaleampia puuosia.
Vaurioituneet osat on poistettu ja uusia rakenteita sovitetaan paikoilleen. Purkutöiden yhteydessä ullakolta poistettiin kaikki ampiaisten, lintujen ja oravien pesät. Tilat puhdistettiin imuroimalla. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.
Puolipyöreä katto, vanhoja ja uusia vaaleampia lautoja rinnakkain.
Suurin osa vanhasta aluslaudoituksesta onnistuttiin säästämään ja käyttämään uudelleen. Paikkaukseen käytettiin vastaavanlaista materiaalia. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.

Pieni suuri yksityiskohta

Suurin muutos aikaisempaan verrattuna tehtiin koristenupin kohdalla. Edellinen toteutus oli katon päälle rakennettu jalusta, johon irrallinen koristenuppi oli kiinnitetty. Nyt tehdyssä ratkaisussa koristenuppi tuli osaksi kattorakennetta. Ulkonäköä haluttiin muuttaa tässä yhteydessä lähemmäksi alkuperäistä. Uuden koristenupin aihioksi etsittiin riittävän järeää puutavaraa, jotta siitä saatiin halkeilun minimoimiseksi ydinvapaa.

Mustavalkoisessa vanhassa valokuvassa huvimajan katto.
Signe Branderin kuvaama, tiettävästi vanhin Elimäen huvimajasta otettu valokuva vuodelta 1910. Osasuurennos, kuva Signe Brander 1910. Historian kuvakokoelma, Museovirasto.
Kellertävällä vanhalla paperilla lyijykynäpiirros, koristenupin leikkaus ja mittoja.
Ainoa tämän ajan tunnettu mittausdokumentointi rakennuksen siirtämisen yhteydestä, josta tässä osasuurennos. Koko kuva on nähtävillä Finna.fi -palvelussa. Moision kartanon fasadin yksityiskohdat, piirtäjä Veikko Kyander, 1915, Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto.
Ison laudan sahattu pää ja sen päällä rullamitta.
Omista varastoista löytyi sopivan järeää puumateriaalia, jotta saatiin ydinvapaa noin 200 mm x 200 mm aihio. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.
Sahattu puuosa, jossa lyijykynämerkintöjä.
Uusi koristenuppi tekeillä. Puu on mäntyä. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.
Vanha puinen pyöräpäinen, tummunut koristeosa peltikatolla ja vertailussa uusi, vaaleaa puuta.
Uusi ja vanha vertailussa. Uusi koristenuppi tuli osaksi kattorakennetta ja sai enemmän alkuperäistä muistuttavan siron muodon. Uusi nuppi pintakäsitellään vaaleaksi ja ainakin tässä vaiheessa vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyvä lyijypellistä tehty ”hattu” jää pois. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.

Pelti taipuu, ei voimalla vaan taidolla

Uusi peltikate tehtiin vanhan mallin mukaan. Aiemmasta poiketen kaikki saumat käännettiin tuplaan ja seinällenostoon tehtiin pieni upotus, joka tiivistettiin pellavaöljykitillä. Myös räystäspellit tehtiin hieman eri toteutustavalla kuin aiemmin ja peltien kiinnittämisessä käytetyt klammerit jäivät edellisestä poiketen piiloon.

Puolipyöreä katto, laudoitusta säteittäin ja niiden päällä irrallaan erimuotoisia peltiosia.
Ensimmäisiä peltejä mallataan paikoilleen. Kuvassa keskellä kiilapelti, jollaisia katolle tuli 16 kappaletta. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.
Pellin reunaa taivutettu, vieressä uuden pellin reunaa työstetään, tekijän käsi työkäsineessä kuvan keskellä.
Sekä vanha, että uusi räystäspelti koostuvat kahdesta osasta. Vanha räystäspelti oli tehty naulaamalla ja tinaamalla. Uusi on saumattu ”varttituplaan”. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto
Puolipyöreän katon päällä työntekijöitä töissä pukeutuneena neonkeltaiseen liiviin ja turvakypärään.
Kun on huolellisesti otetut mitat ja peltisepänverstaalla esivalmistetut osat, niin työmaalla hommat hoituvat joutuisasti. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto
Puolipyöreän katon päällä työntekijä työstää pellin reunaa työkalulla.
Tarkkuutta vaaditaan myös tässä työvaiheessa, jossa peltirivien yläpää taitetaan (tupla)saumausta varten. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.
Puinen, vaalea maalaamaton koristenuppi.
Kattopellit paikoillaan. Enää viimeinen yksityiskohta pellittämättä. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.
Puinen, vaalea maalaamaton koristenuppi, juuressa peltiä ja työvälineitä.
Tämä työvaihe vaatii jo vähän enemmän työkaluja ja ammattitaitoa. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto

Yksi sivu lisää rakennuksen historiaan

Näin portiikki sai uuden katteen, joka toivottavasti kestää pitkälle tulevaisuuteen ja kuten myös itse rakennuskin. Korjaustöissä päästiin melko vähällä ja vaikka muutoksiakin tehtiin, myös paljon vanhaa saatiin säilytettyä. On myös tärkeää, että nyt on tulevaisuuden korjaajille paljon dokumentoitua aineistoa tallennettuna.

Seuraavassa vaiheessa on tarkoitus suorittaa väritystutkimus loppuun ja tehdä värityssuunnitelma. Vaurioituneet puuosat korjataan ja rakennus maalataan. Myös peltikatto saa pintakäsittelyn ja siinä yhteydessä palautetaan rakennuksen huoneosan katolle kuuluvat koristekaiteet.

Peltikaton korjaus vaihe vaiheelta lintuperspektiivistä

Suoraan ylhäältä nähtynä puolipyöreässä muodossa säteittäin lautoja.
Vanha peltikatto purettuna ja aluslaudoitus näkyvillä. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.
Suoraan ylhäältä nähtynä puolipyöreässä muodossa harvoja lautarakenteita, jotka osin peitetty laudoilla.
Purettua ja uutta korjattua tilalla. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.
Suoraan ylhäältä nähtynä puolipyöreässä muodossa säteittäin uusia ja vanhoja lautoja.
Aluslaudoitus valmiina. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.
Suoraan ylhäältä nähtynä puolipyöreässä muodossa säteittäin uusia ja vanhoja lautoja, sivuilta peitetty pellillä.
Pellitystyö käynnissä. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.
Suoraan ylhäältä nähtynä puolipyöreässä muodossa säteittäin uusia peltikaistoja.
Pellitys valmiina. Kuva Mikko Soramäki, Museovirasto.

Tekijät

Restaurointihanke

Elimäen huvimajan peltikaton korjaus Seurasaaressa, 2021

Tilaaja
Museovirasto, Kulttuuriympäristöpalvelut, Restaurointiyksikkö
Päivi Eronen, erikoisasiantuntija

Toteutus
Museovirasto, Kulttuuriympäristöpalvelut, Restaurointiyksikkö
Jan-Philip Schauman, restaurointimestari
Mikko Soramäki, restauroija

Pääurakoitsija
Restart Oy, Lauri Leppänen

Peltityöt
Vaskisepät Oy
Juho Saari, työpäällikkö
Sami Starck, pääpeltiseppä
Puneet Singh, peltiseppä

Näyteikkunajulkaisu

Teksti ja kuvat
Mikko Soramäki, ellei muuta mainittu

Katso myös

Näyteikkuna

Tuulimyllyn siipien uusiminen Seurasaaren ulkomuseossa

Korjauskortit

Pelti­katon korjaus

Näyteikkuna

Mittausdokumentointi Antin talon restauroinnin tukena