Pelti­katon korjaus

Peltikatolla tarkoitetaan yleensä rautapeltikattoa. Muita käytettyjä materiaaleja ovat kupari, 1800-luvun lopulla vähäisessä määrin lyijy ja sinkki sekä 1960- luvulta lähtien alumiini. Aaltopelti on tullut käyttöön Suomessa 1900-luvun jälkipuoliskolla. Varhaisimmat käytetyt peltityypit ovat olleet vasarapelti ja valssattu mustapelti. Sinkitty pelti syrjäytti mustan pellin 1920-luvulla hyvän korroosionkestävyytensä takia.

Vanhalle peltikatolle on ominaista pellin sileys, saumaus ja erityisesti vanhimmissa selvästi erottuvat poikkisaumat eli hakasaumat, jotka johtuivat lyhyistä peltilevyistä. Nämä ominaisuudet kuuluvat vanhan talon ulkonäköön, ja ne on korjauksessa syytä säilyttää. 1700-luvun lopulla siirryttiin peltien naulaamisesta saumaukseen ja sauman korkeudeksi suositeltiin noin 3,5 cm.

Peltikattojen suurin vaurioittaja on korroosio (raudan ruostuminen). Kaikki suojaamaton rauta ruostuu. Korroosio saa usein alkunsa suojauksen mekaanisista vaurioista. Esimerkiksi jään ja lumipaanteiden poisto tai katolla kävely voivat aiheuttaa tällaisia vaurioita. Toinen yleinen syy on veden kerääntyminen – esimerkiksi vesi jää seisomaan katteen päälle taitekohdissa tai alapinnalla kondenssivetenä. Jatkuva huolto ja säännöllinen kourujen puhdistus syksyisin ehkäisevät korroosiota.

Katetta korjattaessa korjataan vain se osa, joka on kunnostuksen tarpeessa. Pienten vaurioiden tilapäiseen paikkaukseen riittää yleensä öljykittitäyttö. Korjauksessa ja katetta uusittaessa säilytetään vanhan rakenteen toimintaperiaate, ulkonäkö ja tekotapa. Perinteiseltä peltikatolta vesi johdetaan pois jalkarännien kautta, ja syöksytorvet ovat pyöreät.

Sisältö

• Yleistä peltikatoista ja niiden historiaa
• Käytetyt peltityypit
  
• Kuntoarvio ja peltikaton vauriot
• Korjaustyöt ja yleisiä periaatteita
• Vesikaton uusiminen
• Rännit, piiput, pellitykset, kattoluukut ja läpiviennit
• Kondenssi ja tuuletus
• Pintakäsittelyt
• Katon varusteet
• Huolto
• Kirjallisuutta

Korjauskortti sisältää peltikaton korjaamiseen yleisesti soveltuvia periaatteita sekä suosituksia. Korjausratkaisut tulee harkita kussakin tapauksessa erikseen.

Korjauskortti nro 5
Museovirasto julkaistu 2000, 8 sivua.

Kortti on luettavissa vain pdf-muodossa. Avaa tiedosto oikean ylälaidan painikkeesta.

Sivun yläosan valokuva Soile Tirilä, Museovirasto.