Tiili­katon korjaus

Savesta poltettu tiili on kateaineena ikivanha, jo antiikin aikaan yleisesti käytetty. Suomeen kattotiilet tulivat 1500- ja 1600-luvuilla ruotsalaisten esikuvien mukaan, ensin vain arvokkaimpien rakennusten katteeksi.

Tiili soveltui hyvin jyrkkiin kattomuotoihin, joita suosittiin 1700-luvun lopulle saakka. Sen sijaan klassismin loiville katoille tiili ei sopinut, ja sen käyttö lähes loppui 1800-luvun aikana. Tiilikatot yleistyivät Suomessa jälleen 1900-luvun puolella kansallisromanttisen arkkitehtuurin myötä.

Savitiiliä on valmistettu eri aikoina monia eri tyyppejä. Vanhalla tiilikatteella saattaa olla huomattava rakennushistoriallinen merkitys. Ensisijaisena vaihtoehtona on katteen paikkaaminen, jos särkyneitä tiiliä ei ole paljon.

Tässä ladattavassa korjauskortissa käsitellään erilaisia tiilikatetyyppejä, tiilikaton, sen alustan ja räystään korjaamista.

Sisältö

• Yleistä, käsitteitä ja tiilikatetyypit
• Kuntoarvio
• Korjaustyön periaate
• Työohjeet
• Kevyt kunnostus, katon paikkaus
• Katon purkaminen
• Katon alusrakenteiden kunnostus ja aluskate
• Aluskate
  
• Tiilikaton ruoteet ja räystäät
• Tiilien latominen uudelleen
• Katon varusteet
• Kirjallisuutta

Korjauskortti nro 6
Museovirasto, julkaistu 2000, 8 sivua.

Kortti on luettavissa vain pdf-muodossa. Avaa tiedosto oikean ylälaidan painikkeesta tai viereisestä kuvasta.

Sivun yläosan valokuva Pekka Lehtinen, Museovirasto.