Kuistin korjaus

Kuistien rakentaminen oli alkuun yleisempää maamme länsirannikolla, jonne vaikutteita tuli Ruotsista. Kuistin rakentamisen taito levisi muuallekin: vielä 1800-luvun loppupuolella, kuistien rakentamisen kultakaudella, Keski-Suomessa kiersi eteläpohjalaisia mestareita rakentamassa kuisteja.

Avokuisti on umpikuistia varhaisempi tyyppi ja käsittää perusmuodossaan pylväiden varaan asetetun katteen. Kuisti on yleensä yksikerroksinen, mutta varsinkin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen rakennuksissa esiintyy kaksikerroksisia kuisteja, jotka toimivat porrashuoneina tai joissa on ylhäällä parveke tai pieni huone.

Kuistilla on yleensä omat erilliset kevytrakenteiset perustuksensa. Matalan perustustapansa vuoksi ne liikkuvasti helposti roudan vaikutuksesta. Kylmänä rakenteena kuisti on altis sään vaikutuksille ja kosteudelle. Kuistin katon vuodot vaurioittavat runkoa ja rakenteita. Erityisesti katon ja seinän liittymä on vaurioille altis paikka, ja siksi katon jatkuva huoltaminen ja kunnon tarkkailu on tärkeätä.

Kuistin rakentaminen lämpimäksi sisätilaksi on vaativaa uudisrakentamista vastaava toimenpide, ja se saattaa olennaisesti vähentää rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa.

Sisältö

• Yleistä ja kuistien historiaa
• Kuistien merkitys ja ominaisuudet
• Kuistien rakenteet
• Kuistin vauriot
• Korjaustyöt
• Perustukset, runko ja pinnoitteet
• Lisärakentaminen kuistilla
• Kirjallisuutta

Korjauskortti sisältää puurakennuksen kuistin vaurioiden korjaamiseen yleisesti soveltuvia periaatteita sekä suosituksia. Korjausratkaisut tulee harkita kussakin tapauksessa erikseen.

Korjauskortti nro 10
Museovirasto, julkaistu 2000, 8 sivua.

Kortti on luettavissa vain pdf-muodossa. Avaa tiedosto oikean ylälaidan painikkeesta tai viereisestä kuvasta.

Sivun yläosan valokuva Anu Laurila 2007, Rakennushistorian kuvakokoelma, Museovirasto.