Rakennuksen historian selvittäminen pintaa syvemmältä

Korjaushankkeen tarveselvitysvaiheessa sidotaan merkittävin osa hankkeen kustannuksista. Tämän vuoksi hankkeen alkuvaiheen päätösten tulisi perustua tietoon, ei toiveisiin. Rakennukseen kannattaa perehtyä ajoissa eli tehdä riittävän kattavat tutkimukset rakennuksen historiasta, rakenteista ja niiden kunnosta. Korjaushankkeen kohteena on aina olemassa oleva rakennus, jolla on yksilöllinen historiansa. Tämä on erityisen tärkeä tiedostaa suojeltujen rakennusten kohdalla, mutta niissä kehitettyjä hyviä käytäntöjä kannattaa soveltaa myös muissa kohteissa, kuten rakennuksissa, jotka ovat käyneet läpi useita korjaus- ja muutosvaiheita.

Korjausrakentaminen eroaa uudisrakentamisesta siinä, että toimenpiteet kohdistuvat olevaan rakennukseen. Rakennus pitää tuntea, sen rakenteiden olla tiedossa, arkkitehtoninen idea ja toiminnallinen logiikka tunnistettu, jotta toimenpiteet voidaan tehdä juuri kyseiseen kohteeseen sovittaen ja sen antamia mahdollisuuksia hyödyntäen. Myös maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että ”Korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön.” (117 §)

Tähän tarpeeseen vastaavat rakennushistoriaselvitys ja sitä täydentävä rakenteiden historiaselvitys.

Rakennushistoriaselvitys tehdään yleensä suojelukohteisiin korjaushankkeiden yhteydessä, jolloin se voi olla hyvin laaja ja moniulotteinen kuvaus rakennuksen historiasta. Rakennushistoriaselvitys vastaa kysymykseen, miten rakennuksesta on tullut juuri sellainen kuin se nyt on, ja pyrkii kuvaamaan, mitä siinä on säilynyt eri aikakausien vaiheista. Selvitystä voivat käyttää kaikki korjaushankkeen osapuolet rakennukseen tutustumiseen ja rakennuksen ymmärtämiseen. Museoviranomaiset puolestaan täsmentävät suojeltutavoitteita rakennushistoriaselvityksen perusteella.

Olennaista on tuntea myös rakenteet ja niiden historia. Tämän asian selvittäminen voi olla osa rakennushistoriaselvitystä tai erillinen, rakenteiden historiaan keskittynyt kooste, jossa kuvataan rakennuksen alkuperäiset rakenteet ja niihin tehdyt muutokset sekä paikannetaan tiedot. Erityisen tarpeellinen lähtötieto rakenteiden arkistoaineiston pohjalta tehty historiaselvitys on rakenne- ja kosteustekniselle kuntotutkimukselle tai haitta-ainetutkimukselle samoin kuin korjaussuunnittelulle.

Suurin osa korjaushankkeen kustannuksista sidotaan tarveselvitysvaiheessa, vaikka siinä vaiheessa käytetään hyvin pieni osa budjetoiduista varoista. Tarveselvitysvaiheessa tulee olla käytössä mahdollisimman kattavasti tietoa rakennuksesta, jotta eniten hankkeen kustannuksiin vaikuttavat päätökset voidaan tehdä tietoon perustuen. On perehdyttävä rakennuksen historiaan, rakenteisiin ja niiden kuntoon, haitta-aineiden esiintymiseen ja muihin käyttötarkoituksen ja korjaustapojen valintaan vaikuttaviin seikkoihin. Työterveyslaitoksen vuonna 2013 julkaisema ”Arvorakennusten käytettävyys ja hyvät korjauskäytännöt” tunnisti puutteelliset selvitykset merkittäväksi syyksi korjaushankkeiden epäonnistumisiin.

Rakenteiden historiaa on mahdollista selvittää suojelukohteissa arkistotutkimuksena osana ”perinteistä” rakennushistoriaselvitystä tai erillisenä lisätutkimuksena väri- ja pintatutkimuksen tapaan. Rakenteiden historiaa voidaan tutkia myös osana rakenne- ja kosteusteknistä kuntotutkimusta. Tavan valinta riippuu niin tarpeesta, kohteesta kuin selvityksen laatijasta. Rakenteiden historiaselvityksen laatijalta edellytetään eri aikakausien rakenneratkaisujen tunnistamista, rakennepiirustusten lukutaitoa sekä ymmärrystä rakennusfysiikasta. Kun rakenteiden historian arkistotutkimus sisällytetään rakennushistoriaselvitykseen, moniammatillisessa työryhmässä on mukana rakennetekniikan asiantuntija.

Rakenteiden historia kannattaa selvittää aina kun korjauskohde on käynyt läpi useita rakennus-, korjaus- ja muutosvaiheita, vaikka rakennus ei ole suojeltu. Kuntotutkimusta varten laadittavan rakenteiden arkistoaineistoon perustuvan historiaselvityksen tekijänä paras olisi moniammatillinen työryhmä, jossa rakenteiden kuntotutkijat selvittäisivät rakenteiden vaiheita kukin omasta näkökulmastaan yhden toimiessa kokoavana tahona.

Rakenteiden historian hahmottamista varten on tarpeen kuvata kohteen rakennus-, muutos- ja korjausvaiheet yleispiirteisesti esimerkiksi KorjausRYL:n ”ominaispiirteiden selvitys” -ohjeen mukaisesti. Tämä auttaa ymmärtämään rakenteisiin kohdistuneiden muutosten syitä.

Rakenteiden historia on suositeltavaa selvittää kaksivaiheisena tutkimuksena. Ensin kootaan arkistomateriaalin avulla tiedot korjaus- ja muutosvaiheista sekä rakenteista. Rakenne- ja kosteusteknisen kuntotutkimuksen rakenneavausten myötä tietoa täsmennetään ja todennetaan.

Jotta tieto siirtyisi luontevasti arkistotutkimuksesta kuntotutkimuksiin ja niiden kenttätöihin, on rakenteiden arkistoselvityksen laatijan hyvä olla mukana kuntotutkimusten rakenneavauksissa. Rakenneavausten aikana saatetaan havaita, että korjauksia ei ole tehty suunnitelmien mukaan tai niitä ei ole tehty lainkaan tai rakenne ei vastaa mitään lähtötietoja. Rakenneavauksista tehtävien havaintojen perusteella rakenteiden historiatietoa täydennetään vastaamaan todellisuutta niin hyvin kuin se on mahdollista. Vaikka rakenneavaukset ovat pistemäisiä tarkastuksia, niin perustellusti kohdennettuina ja sopivalla otannalla niiden avulla saadaan yleensä riittävä kuva rakenteiden nykytilanteesta.

Arkistotutkimuksen ja rakenneavausten yhdistelmänä laadittu kuvaus rakenteista ja niiden säilyneisyydestä sekä muutoksista ja vaurioista antaa korjaussuunnittelulle hyvät lähtökohdat. Kun tunnetaan rakenteet ja niiden ikä sekä kunto, voidaan korjaukset kohdentaa oikein, yli- ja alikorjaamista välttäen sekä rakennusfysikaalisesti sopivia ratkaisuja käyttäen. Lisäksi voidaan arvioida rakenteiden elinkaarta sekä joskus myös suhteuttaa havaittujen vaurioiden vakavuutta niiden ikään.

Korjaussuunnittelijoille ja kuntotutkimusten tekijöille sekä haitta-ainetutkijoille tärkeää tietoa ovat rakenteiden muutokset sekä tiedot tilojen käyttötarkoituksista rakennuksen historian eri vaiheissa. Nämä tiedot auttavat kohdentamaan tutkimuksia ja tulkitsemaan tuloksia. Muutosten hahmottaminen on tärkeää, koska rakenteisiin tehdyt muutokset tai korjaukset ovat voineet esimerkiksi muuttaa rakenteita riskirakenteiksi tai siirtää kosteusrasitusta ympäröiviin rakenteisiin.

Vanhemmissa rakennuksissa on käytetty paljonkin ratkaisuja, jotka eivät vastaa nykyrakentamisen ohjeita tai tapoja. Kosteus- ja sisäilmateknisten kuntotutkimusten sekä korjaussuunnittelun taustatiedoiksi tulee selvittää, miten rakenteiden on alun perin suunniteltu tai tarkoitettu toimivan ja miten ne ovat käytännössä toimineet. Siltä pohjalta voidaan arvioida myöhempien muutosten vaikutuksia rakenteisiin sekä suunnitella tulevia korjauksia.

Rakenteiden historiaselvitykseen on suositeltavaa sisällyttää myös talotekniikan, ainakin ilmanvaihdon vaiheet, koska rakenteiden ja ilmanvaihdon toiminta liittyvät toisiinsa. Painovoimainen ilmanvaihto on rakennuksen sisäänrakennettu ominaisuus, koneellinen poisto tai tulo-poistojärjestelmä taas ovat yleensä erillisiä järjestelmiä. Tärkeää ilmanvaihdon ja rakenteiden yhteistoiminnassa ovat paine-erot rakennuksen sisällä sekä ulkovaipan yli.

Korjaustyön työmaavaihe alkaa yleensä aina purkutöillä. Silloin voi tulla esiin rakennuksen ymmärtämisen kannalta olennaista uutta tietoa, joka voi myös vaikuttaa korjausten suunnitteluun. Arkisto- ja kuntotutkimusten kautta koottua rakenteiden historiaa täydennetään dokumentoimalla purkutyössä esiin tulevat havainnot. Työmaavaiheen aikana laadittavaan restaurointi- tai korjausraporttiin sisällytetään koosteet havainnoista ja rakenteisiin kohdistetuista toimenpiteistä. Tällöin korjaustöiden valmistuttua koossa on kattavasti tietoa myös rakennuksen piiloon jäävistä rakenteista seuraavaa korjausta varten. Mikään korjaushan ei ole viimeinen.

Rakenteiden historiaselvityksen tarkoitus on välittää tietoa rakenteiden toiminnasta ja niissä tapahtuneista muutoksista. Jotta tiedoista olisi hyötyä, ne on kohdennettava rakennuksessa mahdollisimman tarkasti.

Rakennekohtaisesti kuvataan, millainen rakenne on alun perin ollut, miten sitä on muutettu, miksi ja milloin. Lisäksi voidaan kuvata miten muutokset ovat vaikuttaneet rakenteen rakennusfysikaaliseen toimintaan tai mahdollisesti liittyviin rakenteisiin sekä laaditaan arvio kosteusteknisistä tai sisäilman laatuun liittyvistä riskeistä.

Muutoksia arvioidaan aina myös suhteessa kokonaisuuteen, sekä fyysisesti että ajallisesti. Yleiskuvaus rakenteiden nykytilanteesta sekä rakennuksen rakennus-, korjaus- ja muutosvaiheista on tästä syystä tarpeellinen osa rakenteiden historiaselvitystä.

Rakenteiden historiaselvityksen käyttökelpoisuus kuntotutkimusten ja korjaussuunnittelun lähtötietoina paranee, kun tiedot esitetään rakennusosittain ja kohdennetaan pohja-, leikkaus- tai julkisivupiirustuksiin.

Historiaselvityksiä laadittaessa tutkija käy läpi runsaasti aineistoja. Läpi käydyt aineistot ja niiden sijaintipaikat kannattaa listata siten, että ne ovat myös korjaussuunnittelijoiden löydettävissä ja käytettävissä. Aineistojen käyttö helpottuu, mikäli ne saatetaan sähköiseen muotoon, lajitellaan korjaus- ja muutosvaiheittain sekä tallennetaan esimerkiksi projektipankkiin. Vaihtoehtoisesti kaikki tiedot voidaan syöttää rakennuksen kolmiulotteiseen tietomalliin, jota voidaan tarvittaessa päivittää.

Kirjoittaja arkkitehti Anu Laurila työskentelee AFRYn (aiemmin Vahanen) insinööritoimiston rakennusfysiikkayksikössä tehden kuntotutkimuksia sekä rakennus- ja rakennehistoriaselvityksiä. Hän on myös rakennusterveysasiantuntija. Ennen nykyistä työtään hän toimi Museovirastossa restaurointi-intendenttinä.

Lisää tietoa

• Rakennushistoriaselvityksen laatimisopas, Museovirasto (pdf)
• Arvorakennusten käytettävyys ja hyvät korjauskäytännöt, Työterveyslaitos
• Rakenne- ja kosteustekninen kuntotutkimus, Ympäristöministeriö