Tapettien historiaa

Paperisella joka kodin tapetilla on vuosisatojen historia takanaan. Alkuaan tapetti tarkoitti kudonnaista, jota käytettiin pöydän tai vuoteen verhona. Myös ensimmäisiä seinävaatteita nimitettiin tapeteiksi. Sitä kautta nimitys siirtyi pellavatapetteihin ja lopulta paperitapettien yleisnimeksi.

Paperin valmistuksen ja kuviointitapojen kehitys loi mahdollisuuden tapettien teolliselle tuotannolle. Siten tapetista tuli 1900-luvun alkupuolella kaikkien yhteiskuntaluokkien omaisuutta. Tyylimuutokset arkkitehtuurissa ja kiinteässä sisustuksessa heijastuivat herkästi tapettien kuoseihin ja malleihin. Tapetit ovat olleet kotien sisustuksen nopeimmin vaihtuva elementti ja siksi myös herkimmin katoava osa rakennusten historiaa ja kulttuuriperintöä. Säilyneitä vanhoja tapetteja onkin käsiteltävä kuin arvokkaita museoesineitä.

Korjauskortti kokoaa tietoa tapeteista, niiden tutkimisesta ja säilyttämisestä. Se laadittiin Kansallismuseossa 19.10.2000-28.1.2001 järjestetyn ”Verhotut seinät” -näyttelyn luetteloksi.

Sisältö

• Kankailla puetut salit / Salar klädda med tyg
• Pellavatapettien aika /Linnetapeternas tid
• Materiaalit halpenevat / Materialen blir billigare
• Paperitapetin tulo /Papperstapeten kommer
• Kiiltoa ja kimallusta / Glans och glitter
• Reunanauhat /Kanter och bårder
• Laatalla painaminen / Handtryckta tapeter
• Teolliset tapetit / Industriellt gjorda tapeter
• Taiteilijatapetit / Konstnärstapeter
• Tapettikerrosten kertomaa / Vad tapetlagren berättar
• Tapettitutkimus / Tapet som forskningsobjekt
• Materiaalit / Material
• Kirjallisuutta / Litteratur

Korjauskortti nro 20
Museovirasto, 2. korjattu painos, julkaistu 2001, 16 sivua.

Kortti on luettavissa vain pdf-muodossa. Avaa tiedosto oikean ylälaidan painikkeesta tai viereisestä kuvasta.

Sivun yläosan valokuva Soile Tirilä 2017, Kulttuuriympäristön kuvakokoelma, Museovirasto.