Öljymaali

Öljymaali on tunnettu jo antiikin maailmassa puuesineiden maalauksessa. Suomessa öljymaalia käytettiin 1700-luvulla korkeintaan ikkunoiden ja listoituksien koristeena. Puurakennusten laudoitettuja julkisivuja alettiin käsitellä öljymaalilla 1700-luvun lopulla.

Perinteisellä öljymaalilla tehty ulkomaalaus kestää hyväkuntoisena 20–30 vuotta. Sen uusiminen ei vaadi maalinpoistoa. Harjaaminen tai kaapiminen riittää. Öljymaalin hyvä ominaisuus on, että vanhetessaan se halkeilee ja haurastuu. Näin alla oleva puu pääsee kuivumaan eikä ala lahota.

Tämä korjauskortti kertoo öljymaalista, alkaen sen koostumuksesta ja selittäen, mitä ovat maalin sideaine, liuotin, pigmentti ja lisäaineet. Perinteisen öljymaalin olennainen tekijä on sideaine, joka on keitettyä pellavaöljyä eli vernissaa.

Lyijyvalkoinen oli ennen tärkeä pigmentti, joka myrkyllisyytensä takia on nykyisin korvattu titaani- ja sinkkivalkoisilla. Mustana on käytetty hiili- ja nokimustaa eli kimröökiä. Värilliset pigmentit ovat ennen olleet pääasiassa metalli- ja maavärejä. Tavallisimmat niistä keltainen okra (keltaokra) ja rautaoksidipunainen.

Vaaleita värejä varten tehdään ensin valkoista maalia, jota sitten sävytetään halutuilla väripigmenteillä. Tummia värejä tehtäessä voidaan perusmaali valmistaa värillisenä ja käyttää valkoista korkeintaan sävytykseen.

Öljymaali voidaan ostaa valmiina tai sekoittaa itse. Maalia voidaan ohentaa ja muuttaa kuultavaksi lisäämällä siihen vernissaa.

Maalauksen valmistelevia työvaiheita ovat maalattavan pinnan puhdistaminen, maalinpoisto ja oksien ja naulankantojen käsittely. Pohjamaalauksen jälkeen tehdään tarvittaessa kittaus öljykitillä, jota seuraa välimaalaus ennen lopullista valmiiksimaalausta. Maalaussää vaikuttaa olennaisesti työn onnistumiseen.

Sisältö

• Yleistä, käsitteitä ja öljymaalin historiaa
• Perinteinen ja nykyaikainen öljymaali
• Maali ja maalausalusta
• Öljymaalin säilytys, ominaisuudet, käyttöalue, riittoisuus ja kestävyys
• Työtavat ja työvaiheet
• Värin valinta
• Kirjallisuutta

Korjauskortti käsittelee perinteisen öljymaalin ominaisuuksia sekä sen käyttöä puupintojen ulkomaalauksessa. Kortissa esitetään suosituksia. Ratkaisut tulee harkita kussakin tapauksessa erikseen.

Korjauskortti nro 13
Museovirasto, julkaistu 2000, 12 sivua.

Kortti on luettavissa vain pdf-muodossa. Avaa tiedosto oikean ylälaidan painikkeesta tai viereisestä kuvasta.

Sivun yläosan valokuva Pekka Lehtinen, Museovirasto.